Hesarissa uutisoitiin jälleen susikannan pienenemisestä Suomessa.

Olen aina ihmetellyt mistä globaali susiviha johtuu. Ruotsalainen dokumentti näytti jokunen viikko sitten kuinka muutama susi voi saada paikkakunnan sekaisin. Jopa Kanadassa susista ei oikein välitettäisi.

Kyse on tietenkin pelosta. Mutta tämä pelko ei missään mittasuhteessa todellisiin susien aiheuttumiin vaaratilanteisiin. Tämä pelko on osa globaalia kansankulttuuria.

Metsästäjien susivihaa minun on kaikista vaikein ymmärtää. Metsästäjät itse ovat riippuvaisia omista "susistaan" eli jäljestävistä ja noutavista koiristaan. Jos metsästysreissulla koira löytyy suden raatelemana, onko kyseessä mitään muuta kuin toteutunut riski. Jokainen metsästäjä tietää että vapaana metsässä juokseva koira on sudelle oiva kohde siinä missä muutkin siellä kirmaavat eläimet. Hellä suhde omaan koiraan tai "viiden vuoden koulutus" eivät vähennä näitä riskejä. Myöskään porobisneksestä elävien pitäisi ymmärtää bisnekseen liittyvät riskit. Joskus poron vie mennessään auton nokka tai kylmyys, joskus petoeläin -- mukaanlukien susi. Valtion korvaus petoeläinkuolemista on ilmainen vakuutus, josta ihan jokainen toimiala ei saa nauttia.

Suden toimesta pihapiirissä tapetut lampaat, koirat ja muut eläimet aiheuttavat omakohtaista pelkoa, ja tätä pelkoa onkin kaikista helpoin ymmärtää. Mutta nämäkään tapaukset eivät oikeuta sitä, että susivihan tulisi olla osan kansallista DNA:tamme.

Susien määrän väheneminen johtuu lisääntyneestä salametsästyksestä. Näitä yksittäisiä ihmisiä yhdistää pelko, jota he eivät oikein osaa käsitellä ja joka siirtyy isältä pojalle. Miten tämän kierteen saisi katkaistua? Vastauksen keksijä ansaitsisi Norjan valtiolta palkinnon rauhan tuomisesta napapiirin valtioihin.